Muutama vuosi sitten allekirjoittanut agility-veteraani koki ihmeellisen tapahtuman. Kynnyksemme yli asteli pieni hörökorvainen ja siimahäntäinen puikkelehtija, englanninkääpiöterrieri Veikko. Siitä piti tulla seuraava agility-koirani. Ja tulihan siitä ja vielä erinomainen tulikin - mutta ensin piti löytää agility-enkun ominaispiirteet, jotka auttoivat opetusvaiheiden suunnittelussa.

​

​

Paikallaolo

​

Enkun eloisuuden vuoksi, on heti alkuun tärkeää keskittyä paikallaolon opettamiseen. Ja ei välttämättä istumalla. Aikani tuskasteltuani totesin, että Veikko ei pysty istumaan kylmässä tai märässä eikä muutenkaan epämiellyttävältä tuntuvan alustan päällä. Sen paikallaolo tapahtuisi seisten. Koska koiralle on luonnollisempaa lähteä liikkeelle seisovasta asennosta, paikallaoloa piti vahvistaa. Sitä vahvistetaan edelleen - ja paljon!

​

​

Vietin herättäminen

​

Luontaisen vietin herättäminen on todettu monesti parhaaksi keinoksi agilitykoiran maksimaalisen nopeuden aikaansaamiseksi. Veikolla se tapahtui vetämällä narussa karvaista ja vinkuvaa, eläimenraatoa muistuttavaa lelua. Myöhemmin jo pelkkä lelun esiin ottaminen nosti viretason tarpeeksi ylös. Kaikille ei kuitenkaan tuo karvainen lelu toimi, vaan siihen pitää liittää jonkun syötävän haju. Haasteellisesti motivoitaville koirille suosittelisin kokeilemaan narun perään kiinnitettyä maksamakkaralla täytettyä tennissukkaa. Aina, kun pieni hörökorva lähtee haahuilemaan, pistetään töppöstä toisen eteen ja kirmataan lelu perässä ympäri aluetta. Helpottaa myös viehejuoksun aloittamisessa.

​

​

Ohjaustekniikoiden opetuksissa huomioitavaa

​

Englanninkääpiöterrieri kääntyy luontaisesti pienessä tilassa ja on ohjaajahakuinen eli ei lähde itsenäisesti kauas ohjaajasta. Enkulle kannattaa opettaa pienestä pitäen eteenpäin irtoamista ihan jo lenkkipoluilta lähtien, etupalkkaa hyödyntäen. Koiralla on siis aina edessään jotain kun se lähetetään lelun luokse. Itse liitin lähetyksiin eteen-käskyn.

Kääntyvyyttä puolestaan kannattaa hyödyntää esim. takaa kiertoja ja välistä vetoja opetettaessa. Enkku myös hyppää luonnostaan hyvin, jos se on vaan saanut pohjaksi hyvän lihaskunnon. 

​

​

Lihaskunto ja huolto

​

Agility on koirille urheilua ja siellä mennän lujaa. Aina voi tapahtua törmäyksiä, vaikkapa tipahtelua puomilta jne. Urheilukoiran luut tarvitsevat tuekseen hyvät lihakset. Minut tunteville sanon jo nyt, että enkun ei tarvitse juosta maratonia, mutta kyllä sen fysiikka riittäisi siihenkin - ja paljon enempäänkin. Koiran on hyvä saada erilaisia harjoituksia noin 4-5 krt viikossa ja 2 palautuspäivää, jolloin tehdään pikkulenkkejä.

Esimerkiksi me teemme Veikon kanssa noin pari kertaa viikossa, pitkän (10-20km) lenkin niin, että Veikko ravaa juoksuvyössä. Käymme uimassa yleensä kerran viikossa ja teemme mäkijuoksu- tai intervalliharjoituksen aamulla samana päivänä. Sitten on agilitytreenit lisänä. Veikkoa hierotaan tarpeen tullen, mutta hoidan itse Veikon venyttelyn. Myös jumppapallon päällä tasapainoilu on hyvää keskivartalon hallinnan kannalta ja koirien fysioterapeuteilta saa kullanarvoisia neuvoja koiran syvien lihaksien vahvistamiseen.

Tämä voi kuulostaa jo työltä, mutta jos koiran kanssa harrastaa agilitya kilpailumielessä tai muutenkin aktiivisesti ja haluaa minimoida loukkantumisriskit, suosittelen lämpimästi paneutumaan pohjakunnon luomiseen. Lisäksi monet urosenkut joutuvat medi-luokkaan. Koiran pohjakuntoa rakentaessa voi huomata omankin kunnon nousseen!

Tulee kuitenkin muistaa, että kyseinen pohjatreeni sopii aikuisille koirille. Pentu ja nuori koira tarvitsee omaehtoista liikuntaa. 

​

​

Uudet tilanteet-hui

​

Joiltain osin huomasin, että uudet tilanteet ja vieraat ihmiset ovat nuorelle enkulle helposti mörköjä, vielä helpommin kuin muun rotuisille. Kannattaa siis viedä omaa hörökorvaa ympäri ämpäri ja tutustututtaa erilaisiin ympäristöihin ja ihmisiin. Tämä helpottaa agilityn opetuksessa usein tarvittavien avustajien mukanaoloa.

​

Tässä joitain asioita, mitä olen pitänyt tärkeänä juuri enkkua agilitykoiraksi valitessa. Ja kokemuksiin nojaten, suosittelen lämpimästi hörökorva-agilitya kaikille.

​

Enkut oppivat uusia asioita niin nopeasti, että pian huomaat omistavasi huippuagilitykoiran.

​

Tiina Kovalainen